Heräsin jännittyneenä tunti ennen herätyskellon soittoa.
Keke, nuorempi länsigöötanmaanpystykorvistani hyökkäsi innoissaan mun luokse ja oli heti valmiina uuteen päivään. Mulla ei ollut ihan niin aurinkoinen fiilis. Nousin ylös, ja kaikkien eläinten harmistukseksi en siirtynyt suoraan antamaan aamuruokaa. Tänään olisi nimittäin vuorossa pikku paasto: olin ottamassa vanhemman koirani Kassun klinikalleni, ja tekemässä sille hammashoidon. Ennen nukutusta ei saisi syödä, joten valitettavasti tänä aamuna ruokaa ei tippuisi heti heräämisen jälkeen.

Voisi ajatella, että on kauhean kätevää, kun voi itse hoitaa koiransa hampaat, tai minkä tahansa muun sairaustilan. Voi vain ottaa koiran mukaan klinikalle milloin tarvitsee. Ei tarvitse erikseen varata aikaa eläinlääkäriin, yrittää sovitella sitä omaan aikatauluunsa, sitten viedä koiraa eläinlääkäriin, jättää sitä sinne ja jäädä jännittämään milloin tulee soitto, että koiran voi hakea kotiin. Ja jännittää, että mitähän se eläinlääkäri koirasta löytää. Mutta totuus on itse asiassa hyvin kaukana siitä.

Olin jo jonkin aikaa ollut tietoinen, että Kassu vaatii hammashoitoa. Hampaiden harjaus päivittäin olisi SE tärkein hoitomuoto myös koirien hampaidenhoidossa, mutta harjaus oli jäänyt vähemmälle muiden yllättävien kiireiden vuoksi. Nolottaa. Itse kerron asiakkaille töissä jatkuvasti hampaiden harjauksen tärkeydestä, ja en sitten ole toteuttanut ohjeitani itse viime aikoina. Tiedän – älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Oikeastihan aina pitäisi riittää aikaa siihen muutaman minuutin harjaushommaan, vaikka olisi mitä. Mutta ihminen, joten myös eläinlääkäri, on erehtyväinen eikä aina pysty kaikkeen. Ja niin näiden (teko)syiden vuoksi plakkia ja hammaskiveä oli päässyt kertymään. Tämä taas oli johtanut ientulehdukseen ja *argghh* olin edellisenä iltana haistanut Kassun suussa alkavan tulehduksen pahan hajun.

Miksi sitten olin odottanut ja tarkkaillut suuta, vaikka olin tiennyt, että hammashoidon aika olisi? Eikö olisi vaan ollut helpompaa viedä Kassu klinikalle ja hoitaa homma sen sijaan, että olen useamman kerran viikossa tutkinut sen suuta ja miettinyt, että kyllä nyt taitaisi tosiaan olla hammashoidon aika. Kaunistelematon totuus on se, että oman koiran nukuttaminen ja hoitaminen on kamalaa. Yllätyitkö? Mietis tätä: vaikka kuinka olen alan ammattilainen, jonka erityisenä osaamisalueena vielä ovat hammassairaudet ja hammaskirurgia, niin oman koiran ollessa hoitopöydällä pulssi nousee ja hengitys kiihtyy. Aivot uhkaavat kutistua rusinaksi siitä pelosta, että jotakin käy ja koira kuolee. Vaikka olen hyvin monessa liemessä keitetty, lukemattomia nukutuksia tehnyt ja niissä komplikaatioita kohdannut koulutettu kirurgi, niin oman koiran kohdalla kaikki se rautainen tyyneys, jolla tilanteet normaalisti hoidetaan, ratkeaa hermostuneesti hengittävän eläinlääkäriraukan tieltä.

Miksi sitten en vienyt Kassua jollekin toiselle eläinlääkärille hoitoon? Kaiketi itsepäisyyttäni. En halunnut vaivata klinikalla kollegoita ja toisaalta hammashoidot ovat omaa erityisaluettani, joten tiesin pystyväni hoitamaan koirani hyvin.

Joten ei kun hommiin. Kassu on onneksi tottunut käymään klinikalla muuten vain, joten se tulee paikan päälle aina superinnoissaan, juoksee vaa’an luokse, pysähtyy sen päälle ja jatkaa sitten tiloissa eteenpäin. Helppo koira siis painon mittauksessa. Yleistutkimuksessa ei ollut mitään kummallista, joten rauhoitin Kassun ja jäin odottamaan se nukahtamista. Kassu rauhoittuu nopeasti, osaksi varmasti sen takia, ettei sitä jännitä yhtään. Kassun rauhoituttua laitoin sille etujalkaan kanyyliin suonensisäistä nesteytystä varten, ja otin samalla verinäytteet. Kassu on jo ensi kesänä 7-vuotias, eli siirtyy seniori-ikään, ja siksikin säännölliset verinäytteet on tärkeää tutkia, jotta mahdollisesti alkavat sairaudet saadaan kiinni heti kun mahdollista. Verinäytteissä ei onneksi ollut poikkeavaa.

No, ei kun nukuttamaan. Kassu oli jo saanut kanyylin laitosta lähtien hoitopöydällä maskin kautta lisähappea, ja koska verenpaine, sekä kuunnellen sydän- ja keuhkoäänet olivat normaalit, pääsin laittamaan saman tien kanyylin kautta nopeavaikutteista nukutetta. Hengitin syvään. Kassu nukahti normaalin nopeasti, ja tuubaus, eli hengitysputken laitto henkitorveen onnistui normaalisti. Hengitysputken kautta Kassu sai happea ja hengitettävää nukutusainetta, joka piti sen unessa toimenpiteen ajan. Nukutuskaasun käyttö on siitä kätevää, että nukutuksen syvyyttä on helppo säädellä, ja toisaalta tiesin, että hengitysputki pitää hengitystiet auki ja estää lian pääsyn henkitorveen ja keuhkoihin. Toisin sanoen, Kassu oli turvallisesti nukutettuna. Huokaisin helpotuksesta. Anestesiavalvontamonitoreista näin, että mm. hengitystiheys, hengityksen hiilidioksidimäärät, verenpaine ja happiosapaineet olivat normaalit, samoin syketiheys. Kaikki hyvin, joten homma jatkuu.

Hammaskiven ja plakin puhdistus tehokkaalla ultraäänipuhdistuslaitteella voi olla sotkuista hommaa, ja koska koiran suussa on monia ihmisellekin vaarallisia bakteereita, käytetään hammashoidoissa aina suojaimia, vähintään maskia, suojalaseja ja hanskoja. Näin myös siinä tapauksessa, että pöydällä on eläin, jonka kuolaa sinulla on muuten lähes aina jossakin kohtaa käsiäsi tai naamaasi. Plakki (joka muuten on bakteerimassaa, yök) ja plakista kovettunut hammaskivi poistetaan kaikilta hampaan pinnoilta, ja kaikkein tärkeintä plakki on poistaa ientaskuista. Ientaskuihin taas ei ole pääsyä ilman nukutusta, ja siksi koira on pakko nukuttaa hammashoitoon. Naurattaa edes ajatella, että mitä Kassu tekisi, jos yrittäisin huristella siltä plakkia pois ikenen alta ientaskusta. Kassu on kiltti koira, mutta uskoisin sen siinä kohtaa kyllä karkaavan erittäin rivakasti paikalta täyttä laukkaa. Jos ientaskuja ei saada puhdistettua, ientulehdusta ei saada hoidettua ja seurauksena on tulehduksen eteneminen. Ja pahimmassa tapauksessa hampaiden menetys tulehduksen seurauksena.

Kassulla oli selkeä ientulehdus, joka ei onneksi ollut vielä edennyt sen pidemmälle. Nyt, kun plakki ja hammaskivi saatiin puhdistettua, ei se pääsekään etenemään. Hammastarkastuksessa en joutunut kirjaamaan paperille sen suurempia merkintöjä tulehdusmuutoksista tai muusta huolestuttavasta. Entistä suurempi helpotuksen huokaus. Varmuuden vuoksi otin Kassulta koko suun hammasröntgenkuvat, jotta näin onko leukaluussa, hammasjuurissa tai hampaiden sisäosissa mitään hoitoa vaativaa. Röntgenkuvissa voi nimittäin paljastua vaikka mitä sellaista, jota ei voi nähdä vain tarkastamalla hampaat suun kautta. Onneksi Kassulla oli kaikki hyvin kuvissakin, eikä sillä ollut kirurgiaa vaativia muutoksia. Hammashoidon suorittaminen on asia erikseen, mutta oman koiran leikkaaminen… Vaikka olin henkisesti valmistautunut, että hoidan myös tarvittavat kirurgiset toimenpiteet samalla, olin kyllä ekstrahelpottunut, ettei leikkaukseen tarvinnut ryhtyä.

Nukutuksen aikana Kassun arvot pysyivät hyvinä, eikä nukutuksessa tai toimenpiteessä tullut vastaan mitään kummallisempaa. Ei ole tullut aiemminkaan, eikä ollut nyt varsinaisesti syytä ajatella, että tulisikaan, mutta… Eläinlääkärikin on sisimmältään tässä lemmikinomistaja ja pelkää omiensa puolesta.